KIINALAISET USKONNOT

Konfutselaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus

Konfutselaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus ovat kiinalaisten pääuskonnot. Malesian kiinalaisten uskonnollisuus ei ole varsinaisesti jakautuneet näiden uskontojen kesken, vaan kiinalaisten uskonnollisuuteen kuuluu eräänlainen sekauskoisuus. Kiinalaisessa yhteisössä sanotaankin, että kiinalainen on konfutselainen, kun asiat menevät hyvin, taolainen, kun asiat menevät huonommin ja buddhalainen, kun kuolema alkaa olla edessä. Kiinalaisille uskonto on ollut ohjeisto, joka on velvoittanut rituaaleihin ja ylläpitänyt sekä perhejärjestelmää että esi-isäkulttia. Voidaankin sanoa, että uskonto on ollut merkittävä instituutioita säilyttänyt kulttuuritekijä.

Konfutsen perusopit ovat:

• kuuliaisuus ja kunnioitus esimiehiä ja vanhempia kohtaan
• velvollisuus perhettä kohtaan
• uskollisuus ystäviä kohtaan
• nöyryys
• vilpittömyys ja
• huomaavaisuus.

Konfutselaisuus onkin perinteisesti korostanut käytännön ongelmien välttämistä. Se on saanut suurimmat vaikutuksensa buddhalaisuudesta ja taolaisuudesta. Nämä kolme "uskontoa" tai filosofista ajattelutapaa ovat muovautuneet yhdessä eräänlaiseksi kokonaisuudeksi, ihmisten uskonnoksi, jonka kannattajia suurin osa kiinalaisista on koko elämänsä ajan.

Vastaavasti buddhalaisuus syntyi Konfutsen aikalaisen, intialaisen Siddharta Gautaman opetuksiin ja elämään. Buddhalaisuus voidaan jakaa kahteen pääsuuntaukseen eli Mahajana-buddhalaisuus, jolle on tyypillistä vaurauden tavoitteleminen ja Hinajana-buddhalaisuus, jolle on ominaista mietiskely ja opiskeleminen luostarissa.

Buddhalaisen on noudatettava kymmentä hyvettä, joista tärkeimmät ovat:

• anteliaisuus ja hyväntekeväisyys
• moraalinen käytös ja tavat
• mietiskely
• kunnianarvoisten ihmisten kunnioittaminen ja heidän palvelemisensa
• dharman kuunteleminen ja sen opetuksen levittäminen sekä väärien käsitysten oikaiseminen

Heidän uskomustensa mukaan oikeamielinen iloitsee sekä tässä että tulevassa elämässä. Jos Buddhalainen menettää kykynsä erottaa hyvä pahasta, vaikuttavat seuraukset tuonpuoleiseen elämään asti.

Taolaisuus on eräänlainen yleisnimitys toisistaan poikkeaville suuntauksille. Alun perin taolaisuus syntyi konfutselaisuuden vastakohdaksi; se on vaikuttanut huomattavasti kiinalaiseen yhteiskuntaan, ajatteluun ja elämäntapaan. Taolaisuuteen sulautettiin monia kansanuskon aineksia, kuten ennustustieteitä sekä henkienmanauksen ja shamanismin oppeja ja käytäntöjä. Se perustui harmoniaan ihmisen ja luonnon välillä. Taolaisen filosofian perustaja oli Lao Zi, vanha mestari, joka syntyi noin 2500 vuotta sitten. Jin ja Jang -ajattelu oli ja on yhä erittäin tärkeä taolaisuuden aate. Nainen ja maa ovat jiniä ja mies ja taivas ovat jangia. Jin ei ole koskaan täydellinen ilman jangia ja päinvastoin, eikä kumpikaan voi olla olemassa ilman toista.

Taolaisuuden mukaan hyvä elämä saavutetaan ainoastaan, kun vastakohdat ovat tasapainossa keskenään.